Tänään oli ensimmäinen tapaaminen sosiaalitoimen kanssa. Koulu teki meistä lastensuojeluilmoituksen pojan väkivaltaisen käytöksen takia. Tämäkin rehtori myönsi, ettei ole koskaan tavannut näin hankalaa lasta. Niinpä niin. Kirvesmurhaajahan tuo on, kahdeksanvuotiaana.

Psykologi teki viime vuonna pojasta arvion, että poika on ylivilkas, vakavasti masentunut ja tunteiden säätelyssä on häiriöitä. Nyt jonotetaan uuteen arvioon uudessa sairaanhoitopiirissä, joten saattaa hieman kestää arvion saaminen. Takki alkaa olla tyhjä, kun tuntuu, ettei koulu kuuntele mitä yritän heille kertoa.

Poika meni aiemmin siskonsa kanssa samalla taksilla kouluun. Koulun pihalla olisi valvomatta pitänyt pystyä leikkimään puoli tuntia. Ei mennyt ihan putkeen. Teki mieli sanoa, että mitäs minä sanoin. Varoitin, että aika on meidän piltille liian pitkä, mutta kukaan ei kuunnellut ennenkuin poika veti herneet nenään ja heitti rehtoria pulkalla. Sai oman taksivuoron, joka vie pojan kouluun vasta kun koulu alkaa.

Poika on rauhaton luokassa. Olen ehdottanut "piikkipenkkiä" eli tällaista ja rauhoittumistilaa, mutta eipä ole kumpaakaan saatu. Istuintyyny auttaisi lasta energian purkamisessa, koska sen päällä on pakko tasapainoilla. Rauhoittumistila auttaisi lasta yrittämään tunteiden hallintaa, kun poika pääsisi pois vaikeista tilanteista.

Olen puhunut pojan herkkyydestä melulle ja silti sillekkään ei ole edes yritetty keksiä ratkaisuita.

Väsyttää.