Tästä blogista on tullut vuoropuhelu minun ja Ofelian välillä. Kirjoitan hänen ideoistaan omia näkemyksiäni.

Tällä kertaa kirjoitan meidän perheen menoista.Meidän pieni perhe on siitä onnellisessa asemassa, että meillä on paljon sukulaisia.

Lapsille en montaakaan vaatetta ole itse ostanut, vaan olemme saaneet vinon pinon vaatteita sukulaisilta. Suurin osa vaatteista on käytettyjä, löytyipä Merrille käytettyjen kassista potkuhousut, joita jo minä olen käyttänyt. Sen jälkeen ne ovat kiertäneet ainakin kuudella lapsella ja annoin ne vielä eteenpäin. Vanha frotee oli kestävää. Merrin kohdalla ongelma alkaa olemaan housuissa. Käytettyjä 120-senttisiä housuja on harvassa, koska tuon kokoisilla ne jo kuluvat käytössä. Merri saa vaatteita lähinnä mun sisaruksilta ja serkuilta, Peikko taas serkun lapsilta ja jokusen myös mun siskolta.

Lasten synttäreiksi ja joululahjoiksi pyydän aina vaatteita. Kerron koon ja vaatetoiveen kummeille tai mummeille ja yleensä lelut ovatkin vähemmistössä meidän lasten lahjojen joukossa. Onneksi lapseni ainakin vielä ilahtuvat myös vaatelahjoista. 

Lasten harrastusvälineet olemme saaneet sukulaisilta käytettyinä. Tälläkin hetkellä useammat eri kokoiset hokkarit ja monot odottavat käyttäjiään. Rullaluistimetkin taitavat löytyä jostakin kassista. Lastenrattaat saimme käytettyinä, samoin tuplarattaat. Niihin olisi uponnut paljon rahaa, jos olisimme joutuneet hankkimaan ne. Turvakaukalon saimme lahjaksi, turvaistuimet olemme saaneet käytettyinä. Nuo tämänhetkiset korokeistuimet ovat mun sisarusten vanhoja.

Asumme isosti. Meillä on vuokralla kerrostalokolmio, jossa on neliöitä 76. Saamme tähän asumistukea alle puolet vuokrasta, koska neliöhinta on kuulemma niin kova. Silti asumme yhdellä huonoimmista alueista, joka on tunnettu huume- ja alkoholiongelmaisista. Onneksi asumme hiukan syrjässä, joten ihan pihapiirissä ei narkkareita yleensä hillu. Pienemmässäkin asunnossa selviäisimme, mutta en halua muuttaa tästä.

Sähkö on kallista, mutta onneksi sossusta saa sähkölaskut takaisin. Energiansäästölamput, joita ostaessani lähes itkin verta hinnan takia, ovat tähän mennessä pudottaneet sähkölaskua hieman. Emme juurikaan sähköä tuhlaa. Valot ovat päällä vain siinä huoneessa, jossa oleskellaan. Kerran eräs tuttu aamulla sanoikin, ettei uskaltanut tulla kylään, koska keittiön valot olivat pois päältä. Siihen vastasin, että niihän ne useimmiten ovatkin, jos joku ei ole keittiössä. Laiskuudestani on oikeastaan hyötyä sähkönsäästössä. Pyykki- ja astianpesukone pyörivät vain täysillä koneellisilla.

Lääkket olivat aiemmin suuri menoerä, kun Ukko oli kortisonikuurilla ja minä käytin enemmän psorilääkitystä. Niitä ei saanut sossusta takaisin, koska ne eivät olleet akuuttiin sairauteen. Onneksi oli sukulaisia, joita sai käymään apteekissa.

Ruoka on suuri menoerä. Käymme kaupassa kerran viikossa ja hyvien tarjousten osuessa kohdalle ostamme paljon pakastimeen. Pakastimeen tulee ruokaa myös muualta, kiitos Ukon ja apen metsästyksen. Nytkin on pakastimessa hirveä. Lisäksi sienestän ja saan yleensä marjoja anopilta ja mutsilta. Ostomarjoja ei olisi mahdollista syödä, on ne niin kalliita. Meillä on plussakortti, jolla saa lisää tarjouksia ja plussapisteitä tulee yleensä kuukaudessa noin kympin edestä.

Tupakka on toinen suuri menoerä. Jos jostain saisin venäläistä, niin polttaisin sitä, mutta tällä hetkellä en saa. Irti en edes yritä, joku pahe pitää sentään olla.

Omat vaatteet ostan kaupasta. Tosin, ostan vaatteita ehkä kerran vuodessa ja silloinkin tyyliin yhdet housut ja yhden paidan. Isompia vaateostoksia, kuten kenkiä tai takkeja, yritän välttää käyttämällä edelliset loppuun ja korjaamalla/korjauttamalla. Pitäisikin hakea yhdet kengät suutarista, jossa ne ovat olleet jo pari viikkoa. Jos joudun ostamaan takin tai kengät, tutkin tarkasti hinnat ja ostopäätös perustuukin enemmän hintaan kuin ulkonäköön. Olen myös saanut vaatteita eräältä ystävältäni, joka on ahkera kirppistelijä ja ostelee paljon vaatteita, joita ei sitten käytä. Hän aika ajoin tyhjentää kaappinsa minun kaappiini. Kiitos hänelle siitä.

Ukko pyytää vaatteita lahjaksi. Ukkokin käyttää vaatteensa aina loppuun ja joskus meidän perhe näyttääkin kerjäläisarmeijalta, kun kaikilla on paikatut ja kuluneet vaatteet. Puhtaat ne kuitenkin aina ovat.

Auto on rahareikä. Autoon uppoaa rahaa bensan lisäksi vakuutuksiin ja veroihin. Pitää sitä välillä korjatakin. Onneksi tuo Ukko osaa korjata autoja.  Ilman korjaustaitoa autoa olisi mahdotonta pitää, korjaamohinnat on aika suolaset. Autosta emme silti luovu. Auto antaa edes pienen vapauden tunteen, vaikka useimmiten ei olekkaan rahaa sillä pidemmälle ajaa. :)

Meillä molemmilla on kännykät ja jälleen kiitämme vanhempiamme siitä. Mutsi maksaa edelleen mun puhelinlaskun ja Ukon laskun maksaa hänen isänsä. Mutsi joskus sanoi, ettei saisi mua kiinni, jos ei maksaisi mun laskua. Voipi olla. Molemmilla meillä on saldoraja, joten mitään isoja ei nuo laskut ole, mutta meidän budjetissa ne tuntuisivat isoilta. Ja kyllä me laskujemme eteen jotain tehdäänkin, Ukko on usein remppa-apuna isänsä luona ja minä vahdin usein sisaruksiani, kuten viime kesänä, jolloin olin heitä vahtimassa viisi viikkoa.

Ylimääräisiä menoja on vähän. Käymme harvoin kahvilla ja jos käymme, valinta on Citymarketin kahvila, jossa on halpaa. Jos syömme ulkona, on valinta McDonald´s, joka on Heseä halvempi. Siihen on varaa noin kerran kuussa. Alkoholia juomme harvoin, Alkossa tulee käytyä pari-kolme kertaa vuodessa. Baarissa käymme ehkä kerran vuodessa.

Minä harrastan käsitöitä, askartelen ja luen. Kirjat lainaan useimmiten kirjastosta, joskus harvoin ostan jonkun kirjan. Käsitöitä teen sen verran harvoin, ettei tarpeita tarvitse usein ostella. Jos niihin vuodessa viisikymppiä menee, se on jo paljon. Ukko harrastaa auton rassailua, mutta siitä tulleet kulut lasken auton menoiksi. Muuten emme harrastele. Haluaisin kyllä käydä laulutunneilla, mutta en ole raaskinut. Merri harrastaa balettia ja sai onneksi vapaapaikan kansalaisopistolta. Peikko ei harrasta vielä mitään muuta kuin äidin kanssa askartelua ja piirtämistä.

Voisi sanoa, että ilman sukulaisia olisimme pulassa. Myös henkisesti, koska jo tieto turvaverkon olemassaolosta helpottaa. Onneksi mulla on myös noita pienempiä sisaruksia, joilta jää vaatteita ja muuta kamaa pieneksi niin, että nuo meidän mukulat saavat ne. Vaikka suku voi olla pahin, se voi myös olla paras, kuten meillä.