Ensin näitä päivityksiä arkisista asioista.

Ukko on edelleen töissä ja näillä näkymin työt jatkuvat vielä ens viikon. Jei! Maanantaina anoppi otti lapset hoitoon ja lotosta netottiin ruhtinaalliset 40 euroa. Maanantai-iltana Merrillä oli sitten vaatimattomat 38,6 astetta kuumetta, joten tiistaina olin lasten kanssa kolmestaan kotona. Sitten vielä illalla Ukko keksi tärkeän menon ja olin sitten illankin lasten kanssa. Mun PITI lukea historian kokeeseen, mutta pitämiseks jäi. Eilenkin Merrillä oli lämpöä, joten tänään ollaan jälleen oltu kolmisin kotona.

Ofelian kommentista edelliseen kirjotukseen tuli mieleen päivähoidon tila. Päivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Ei ainakaan suosituilla alueilla. Tällä hetkellä ei onneksi tarvitse miettiä lasten kokopäivähoitoa, koska eipä mulla ole töitäkään. Tiedän silti, että naapuruston päiväkoti on tupaten täynnä. Uusia lapsia ei voida ottaa ennen kuin syksyllä. Kun me vaihdoimme kokopäivähoidosta puolipäivähoitoon, lasten paikat menivät saman tien.

Tilanne täällä on se, että hoitopaikkoja kyllä on, tuolla syrjäkylillä. Ja koska kunnan pitää taata lapsille vain hoitopaikka, voisivat meidänkin lapset joutua kymmenien kilometrien päähän hoitoon. Pahimmillaan lapset joutuisivat vielä eri paikkaan ja päivittäistä ajomatkaa eri hoitopaikkojen ja työpaikan välillä jopa tämän kaupungin alueella saattaisi tulla viitisenkymmentä kilometriä. Ilman omaa autoa tämä on käytännössä mahdotonta, mutta sehän ei kaupunginisiä kiinnosta. Surullisin esimerkki tästä on erään tuttavani poika, joka perheineen asuu kaupungin itälaidalla. Hänen äitinsä sai töitä läheltä kotia, mutta hoitopaikka olisi löytynyt vain kaupungin länsilaidalta. Työ olisi pitänyt ottaa vastaan kolmen päivän sisään. Äiti kieltäytyi vedoten huonosti järjestettyyn päivähoitoon, jolloin hän sai karenssia. Koska heillä ei ole omaa autoa, olisi päivittäinen bussimatka vaihtoineen kestänyt vähintään kolme tuntia. Se ei kuitenkaan ollut riittävä peruste kieltäytyä töistä, koska hänelle oli kuitenkin järjestetty lapselleen hoitopaikka.

Tuo meidän naapurustonkin päiväkoti pitäisi remontoida. Rakennus on jo parikymmentä vuotta vanha. Se onkin menossa remonttiin seuraavan kolmen vuoden aikana. Eniten närää aiheuttavat hoitajat. Meidän päiväkodissa on aivan loistava vakituinen porukka, mutta ne työharjottelijat... Siis miten voidaan opiskelija jättää lasten kanssa yksin ulos ilman, että kukaan valvoo häntä? Kuka kantaa vastuun, jos hänen vahtiessaan jotain tapahtuu? Mitään ei onneksi ole tapahtunut, mutta tuo meidän poika on sen verran vilkas, että mitä tahansa saattaa sattua koska tahansa. En luota edes omaan vahtikoiran kykyyni tuon lapsen kanssa, saati sitten yhden ainoan opiskelijan, jolla on lisäksi pahimmillaan vastuullaan viisi muuta lasta.

Tänään pääsee kauppaan! Ostoslista onkin kilometrin pituinen. :) Tilaamani kirjat ovat nekin tänään saapuneet postiin. Pääsen hakemaan ne, kunhan Ukko tulee töistä.