Eksyin tuossa blogiin, jossa kerrottiin perheen elämästä sosiaalitoimen lastensuojelun paineessa. Tuttu tekstiä.

Viime syksynä muutimme uudelle paikkakunnalle ja poikaa alettiin kiusata koulussa. Koulu kielsi kaiken ja pisti poikamme syyksi: poika on paha ja tuhma ja hirveä kakara. Hienoa. Ensin tuli lähete lääkäriin, joka kirjoitti ylireagoinnin johtuvan kiusaamisesta. Koulussa ei uskottu. Tuli lähete lastenpsykiatrian poliklinikalle. Kävimme siellä, mutta koska ongelmat olivat lähinnä koulussa, ei meille ollut tarjolla sen suurempaa tukea. Koulu ei uskonut, vaan teki asiasta lastensuojeluilmoituksen lapsen hoitamatta jättämisestä. Kun sanoin pojalle, etten jaksa enää ajella hakemaan häntä kesken päivän koulusta ja pitäisikö siitä antaa selkään, tuli toinen lastensuojeluilmoitus lapsen uhkaamisesta väkivallalla.

Viime viikolla piti sosiaalitanttojen tulla käymään. Eipä näkynyt. Otti päähän. Olisivat tulleet, olisi saatu selviksi nämäkin asiat.

Viime viikolla alkoi pojan arviointijakso psykiatrisella. Pitäisi kuulemma meidän vanhempienkin osallistua terapiaan. En oikein meinaa uskaltaa. Oma mielenterveys ei ole vielä aivan kohdallaan syksyn helvetistä, vaikka tilanne onkin rauhoittunut pojan siirryttyä erityisluokalle. Enää ei ahdista ihan niin paljon, mutta riittävästi kuitenkin.