Flunssaa pukkaa. Heräilin viime yönä monta kertaa siihen, että nenä oli tukossa ja niskaa särki. Aamulla nenä vuoti kuin rikkinäinen hana ja silmiä särkee edelleen. Niska on tönkissä ja päähän koskee. Tuntuu, kuin joka ontelo olis täynnä räkää. En tiedä, onko mulla kuumetta, koska en löytäny kuumemittaria, mutta tuskin se enää paljoa oloa pahentais.

Kiukuttaa. Tänään olin suunnitellu tekeväni kaikenlaista, peseväni pyykkiä ja imuroivani. Nyt en jaksa edes ajatella sitä. Tai no, tiedän kyllä, että tällä kiukulla saisin nuo hommat hoidettua, mutta en halua. Voipi tulla vielä jotain jälkitauteja. Ruoanlaitto sai riittää.

Tekis mieli vetää peitto korville ja viettää päivä sängyssä, mutta koska ukko lähti aamulla Peikon kanssa anoppilaan ja jätti mut Mertsin kanssa kaksin, on pakko selvitä ainakin siihen asti, että ne tulee takasin. Mertsi ei enää nuku päiäunia, joten voin heittää hyvästit myös omille päiväunille. Huomenna ukko saa kyllä joko ottaa noi molemmat mukaansa tai jäädä kotiin.

Eilen soittelin kaverin kanssa ja sovittiin, että hän soittelee viimeistään maanantaina siitä, käykö mun ens viikonlopun vierailu. Olis kyllä tosi kiva nähdä häntäkin. Meni sitten pari tuntia juoruillessa ja olo tuntu sen jälkeen paljon paremmalta, vaikka ei puhuttu mitään mistään vaikeista asioista. Juteltiin lähinnä hevosista ja autoista ja muisteltiin vanhoja. Hauskaa, miten erilaiset mielikuvat voi jäädä kahdelle eri ihmiselle samoista paikoista ja tapahtuista. Elämäkin on mennyt ihan eri tavalla kuin silloin 16-vuotiaana suunnitteli. Enpä ole edelleenkään ollu ulkomailla töissä enkä hoitanut yhtään huippuhevosta enkä ole edes omistanut yhtään huonoakaan hevosta. :D Ajattelin joskus, etten tee ensimmäistäkään lasta, mutta onpa noita pari siunaantunut.

Aina ei vaan elämä mene, niinku suunnittelee.