Tällä hetkellä tuntuu, että vaadin itseltäni liikaa. Yo-kirjotukset on jo kuukauden päästä ja mitä teen niihin valmistautumiseksi? Luen kuin hullu.

Maanantaina (onko siitä oikeesti niin vähän aikaa?) alko viimenen jakso koulua. Maanantaina vielä tuntui ihan ihmismäiseltä se määrä tehtäviä, jotka pitää saada kirjotuksiin mennessä valmiiksi. Noh, ei tunnu enää. Matematiikassa, josta oikeesti tykkään, joudumme tekemään viime syksyn yo-kokeen harjoituksena normaaleiden läksyjen päälle, jotka nekin on poimittu vanhoista kokeista. Lisäksi matikan preliminääri osuu tälle jaksolle. Äidinkielessä teemme myös kokonaisen yo-tekstitaidon kokeen tämän jakson aikana ja jakson lopuksi on tekstitaidon preliminääri. Ja ihan kuin siinä ei olis tarpeeksi, pitäis tehdä vielä englannin yo-koe läksyinä ja englannin preliminäärikin sattuu osumaan tälle jaksolle. Periaattessa tuo enkun preli on mulle ihan turha, koska oon jo kirjottanu sen, mutta en saa kurssia läpi, jos en tee sitä :/ Lisäksi vielä elämänkatsomustiedon portfolio olis työn alla. Ihanata.

Aluksi olin tosi innoissani, onhan tää viimeinen jakso, mutta sitten iski todellisuus. Sain tehtyä yhden kolmasosan tuosta matikan kokeesta, ennen kuin hyydyin enkä osannut tehdä enää enempää. Siispä, tuskin osaan varsinaisissa kirjotuksissakaan. Käydäänhän me noita tehtäviä läpi, mutta opinko varmasti ne kirjotuksiin mennessä? Tällä hetkellä tuntuu, että en.

Onneksi edes yksi kurssi noista on helppo, englannin tehtävät saan kaikki tehtyä ens viikolla. Se hiukan helpottaa oloa. Viikonlopun aikana ajattelin panostaa tuohon portfolioon, vaikka palautankin sen vasta myöhemmin. Stressaa silti.

Ja ihan niinku se ei vielä riittäisi. Lapsilla on täitä. Mulla on täitä. Ukko on ainut, jolla ei ole täitä. Maanantaina vedettiin täishampoot päihin ja nyt nypiskelen niitä pirulaisia täikammalla irti. Se on tarkottanut myös siivousta, siivousta ja lisää siivousta. Kaikki petivaatteet, pyyhkeet, käyttövaatteet, pipot, takit, haalarit, pehmolelut ja patjat on nyt joko pesty tai pakastettu. Merrille leikkasin kaljun, mutta meillä Peikon kanssa onkin hankalampaa. Kuolleita täitä tulee joka kerta, kun kampaan täikammalla. Löytyipä eilen yksi eläväkin. Onneksi sentään sossu suostui maksamaan täishampoon, joka olikin vaatimattomat 13 euro/pullo. Pulloja meni kaksi eli 26 euroa yhteen hoitokertaan. Terveydenhoitaja vielä pelotteli, ettei yksi kerta riitä. :/

Eniten harmittaa se, että tän episodin takia saatoin menettää jälleen yhden kaverin. Viime perjantaina Peikko raapi päätään ja olevinani katoin kunnolla, ettei ole täitä. Lauantaiaamuna lähdettiin yhdelle kaverille kylään ja tultiin sunnuntaina pois. Sunnuntai-iltana tarkastin Peikon pään uudestaan ja löysin silloin täitä. Laitoin tekstiviestin tuonne kyläpaikkaan ja sain erittäin epämiellyttävän viestin vastaukseksi. :/

Nyt ryhdyn kouluhommiin. Jos vaikka tänään saisi tehdyksi edes yhden viidestä tekstitaitotehtävästä ja alotettua se portfolio.