Eilen se iski: kirjotukset alkaa huomenna! Pakko lukea!

Viime yö meni ensin parin kirjan parissa ja sitten aloin lukea äikän monisteita. Noita onkin kertynyt kasapäin. Jotenkin vaan tuntuu, että koska preli meni melko käteen, niin eipä nuo kirjotukset tule menemään sen kummemmin.

Toinen ongelma on keskittymiskyvyn puute. Tällä hetkellä en osaa rauhottua. En vaan osaa. En osaa istua paikoilleni ja aloittaa kertaamista. Kerrata kuitenkin pitäisi varsinkin kielikuvia ja symboliikkaa, että muistaisi edes muutaman tuolla kokeessa. Kuinka voikin tekstitaito tuntua näin vaikealta?

Monisteita lukemalla luulisi jo jotenkin pääsevän eteenpäin. Sitä vartenhan nuo on tehty. Opettaja oli niin kultainen, että teki ihan varta vasten abin apu -nimisen monistepaketin ja sitä eilen plärättyäni huomasin sen tosiaan antavan apua. Ei niin, etteikö kaikki tuosta olisi ihan tuttua asiaa. Kertaus kuitenkin on opintojen äiti ja kertaamiseen nuo on tehty. Itseluottamusta herättää, kun huomaa, että tietää asiat jo.

Ja silti panikoin. Panikoin, koska se preli meni tosiaan niin penkin alle. Panikoin, koska flunssa ei ole helpottanut tähän mennessä. Ja panikoin, koska kirjotukset ovat vieraalla koululla, jossa en ole ikinä aikaisemmin käynyt enkä edes tiedä miten sinne mennään. Ja sitten panikoin ihan panikoimisen ilosta.

Kävin viime viikolla hakemassa uuden satsin Nexiumia ja hyvä niin. Stressi korventaa sisuskaluja. Närästää taas.