Kaikki menee päin persettä.

Noh, ensin niitä hyviä uutisia: Ukko on vihdoin päässyt töihin! Kysessä ei kylläkään ole kuin neljän päivän sijaisuus, mutta ainahan siitä voi poikia lisää töitä. Lapset, jotka alkuviikon olivat kuumeessa, ovat terveitä. Tilasin taas adlibrikseltä kirjoja, joiden pitäis tulla ens viikolla ja ens viikolla pitäis tulla myös tuki, että saan nuo kirjat lunastettua postista.

Ja sitten niitä huonoja: Ukon työt menee päällekkäin mun yo-kirjotusten kanssa eikä saada lapsia silloin päiväkotiin. Tilaa ei kuulemma ole. Johonkin toiseen päiväkotiin kuulemma saattais saadakin, mutta se sitten maksais semmosen väh. 9 euroa/lapsi/pvä. Eli siis 18 euroa siitä hyvästä, että käyttää hoito-oikeuden jonain muuna päivänä, kuin lasten varsinaisena hoitopäivänä. Prkl. Anoppia aattelin kysellä vahdiks, mutta en voi taata rouvan mielenliikkeistä mitään. Voipi olla, että tulee, mutta voi jättää tulematta.

Ja nyt olen sitten jälleen itse flunssassa. Kuumetta ei tällä kertaa ole, mutta keuhkot kuulostavat melko astmaattisilta yskiessä. Ja mähän yskin. Koko ajan. Kurkusta lentää limapalloja nenäliinaan ja ne limapallot on siis vihreitä. Niellä en mitään kovaa uskalla. Lihakset tuntuu kuin ois saanu selkäänsä. Rautakangella.

Rahaa on viikonlopuksi ruhtinaalliset 10 euroa, jei! Tai siis, tästä keskiviikkoon saakka tuon pitäis riittää. Onneks on taas pakastimessa ruokaa vaikka pidemmäksikin aikaa, joten se ei pitäis loppua kesken. Tupakat voikin olla se, joka ensimmäisenä loppuu. Jälleen onneks, ettei Ukko paljoa polta enkä minäkään näillä keuhkoilla tällä hetkellä uskalla montaa päivässä kärytellä.

Pahin stressi kirjotuksista on oikeestaan jo takana päin. Sain matikan prelin takasin ja sen pistemäärällä saisin kirjotuksista eximian. Pieni kertaus siis riittää matematiikassa. Historia ei pelota, sen tiedän menevän kyllä. Äidinkielestäkin se vaikeampi on nyt takana ja siitä sain aika keskitasoset pisteet. Nyt vaan hyvä essee maanantaina, niin äidinkielestä saattaapi tulla vaikka se eximia siitäkin. Olisin pirun tyytyväinen, jos niin kävis. Mutta senhän näkee vasta sitten, kun lopulliset tulokset tulee.

Yliopistohaku jännittää enemmän. Hakulomake on nyt lähetetty ja nyt sitten stressaan pääsykokeita. Sillähän ei ole mitään väliä, että niihin on aikaa se kolmisen kuukautta, täytyy niitä silti stressata. Ja sitä, että sitten jos pääsenkin johonkin lukemaan jotain, niin mitens asuntotilanne, lasten hoitopaikat, Ukolle töitä jne. Ja niitä on tietenkin ihan pakko stressata jo nyt eikä vasta sitten, kun ne ihan oikeasti olis edessä. Että varmasti sais sen mahahaavan.

Nyt annan ihanan rakkausromaanin kuljettaa ajatukseni sinne, missä kaikki on melkein aina mukavaa ja jossa kaikki tarina päättyvät hyvin.