Joulusta mulle tulee aina mieleen armaan isäpuoleni viimevuotinen kommentti, että hänen joulunsa kolmen lapsen kanssa maksaa tuhat euroa. Oikeasti, 1000 euroa. Siihen sisältyvät siivousfirma, ruoat pitopalvelusta ja lahjat.

Tragikoomista tuossa kommentissa oli se, että se esitettiin hyvin marttyyrimaisesti. Minä nimittäin olin kolmena edellisenä vuonna siellä tekemässä ruokaa, siivoamassa ja pakkaamassa lahjat. Silloin joulu oli varmasti halvempi, mutta itse olin aattona rättiväsynyt ja kiukkuinen.

Tänä vuonna en aio mennä sinne stressaamaan. En mihinkään muuallekkaan.

Viime jouluna olimme anoppilassa. Siellä oli valmis ruokapöytä ja siivottu huusholli, mutta entäs henkinen puoli? Alku meni ok, mutta illan pidetessä sain osakseni yhä enemmän kettuilua ja loppuillasta olin valmis tunkemaan kalkkunarullan anopin kurkkuun vain saadakseni hänet hiljaiseksi.

Niinpä joulu onkin tänä vuonna meillä.

Joulupukkia meille ei tule. Joulupukki vain käväisee parvekkeella pudottamassa lahjat siihen. Voi olla pettymys, mutta emme ole valmiit maksamaan joulupukista 50 euroa emmekä ole saaneet ketään tuttua suostuteltua joulupukin rooliin.

Hassua, kuinka tänä vuonna mulla ei ole joulustressiä. Yleensä olen jo tässä vaiheessa hermoraunio miettiessäni tulevaa joulua. Nyt tunnen vain rauhaa. Joulu on hallinnassani. Aikatauluja ei ole. Kiirettä ei ole. Nalkuttavaa anoppia ei ole. On vain me ja kynttilät.