Kolme viime päivää olen ollut lievässä kuumeessa. Iltaisin lämpö on ollut suunnilleen 37 ja illalla se on noussut 37,5:teen. Kouluun en ole jaksanut lähteä, väsymys on hirveä. Silti en ole osannut nukkua.

Yksi vähän suurempi ristipisto tulee tänään valmiiksi, puuttuu enää muutama pisto. Siihen suunnittelin tekeväni kehykset pahvista, koska en raaski niitä ostaa. Se tulee lahjaksi isoäidilleni.

Jouluostokset alkavat olla ohi. Kinkku ja laatikot on ostettu pakastimeen ja purkillinen pipareitakin on tuolla kaapissa. Toivottavasti kukaan ei syö niitä ennen joulua... Ostin Citymarketista laatikollisen kuusenkoristeita, ne olivat plussa-kortilla tarjouksessa. Teen silti vielä itse lisää koristeita niistä materiaaleista, mitä kotoa löytyy jos vain saan aikaseksi. Laskin, että jos olisin halunnut itse tehdä joulupallot, niin tarvikkeet olisivat maksaneet enemmän kuin tuo koristepakkaus. Onneksi kotiin on kertynyt jonkin verran muuta materiaalia tässä vuosien varrella. Kuusenalusmatonkin ostin, maksoi Robin Hoodissa pari euroa. Verhot vielä haluaisin, mutta niihin ei ole varaa. Pöytäliinan sain jo toissa vuonna anopilta lahjaksi. En vaan yhtään osaa sanoa missä se on. Kummitytöllekin raaskin jopa ostaa yhden pienen lahjan. Meidän joulu alkaa siis olla kasassa, vaikka aikaa on vielä kuukausi. Kerrankin olen ajoissa. :)

Juttelin eilen Ukon kanssa joulusta ja päätimme olla aaton kotona ja käydä anoppilassa joulupäivänä. Aattona on tarkoitus vain ottaa rauhallisesti ja ehtiä katsomaan lumiukko. Lumiukko on piirretty, joka tulee joka vuosi kakkoselta. Toivottavasti tulee tänäkin vuonna. Olen melko hurahtanut piirrettyihin eikä joulu tule ilman lumiukkoa.

Mulla on myös melko paha koirakuume. Haluaisin koiran, vaikka tiedän tämän hetkisen tilanteen koiran kannalta mahdottomaksi. Ei ole varaa ottaa vielä yhtä suuta ruokittavaksi ja hoidettavaksi. Saahan sitä silti haaveilla. Lapsetkin kinuavat koiraa, Merri muistaa vielä entisen koiramme erittäin hyvin. Anoppilaan tullut koiranpentu hieman hillitsee pahinta kitinää, mutta aina, kun ulkona tulee koira vastaan, Merrin kommentti on "ostetaan mekin tommonen". Ostaisimme mielellämme, jos vaan olisi rahaa. Löytökoiraakin olemme harkinneet, mutta vaikka ne ovat hinnaltaan halvempia, tulee niiden pito ihan yhtä kalliiksi kuin rotukoiran. Löytökoiraa ei yleensä edes anneta lapsiperheisiin, koska pieleenmenon mahdollisuus kasvaa potenssiin kymmenen.

Oli meidän edellinen koirakin eräänlainen löytökoira, joka tuli tutulta Ukolle ammuttavaksi, mutta jonka adoptoin. En antanut lopettaa hyväkuntoista koiraa, jossa ei päällisin puolin eikä luonteeltaan ollut suurempaa vikaa. Pitkään korjailimme hauvan sielunelämää, koska hauva pelkäsi kovia ääniä, käsillä puhumista ja alkoholin tuoksua. Vauvan itku oli hauvalle paniikin paikka, kunnes tottui siihen, ettei saanutkaan selkäänsä vauvan itkiessä. Neljä vuotta ehdimme nauttia tuon hienon koiran seurasta, kunnes se toissa jouluna jouduttiin lopettamaan. Vieläkin on ikävä.