Palataanpa perjantaihin. Perjantaina oli Mertsin neuvola ja tällä kertaa siellä oli joku pirun opiskelija ja oma terkkari vaan kävi vilkasemassa. Ärsyttävää! Hyvin oli poika taas kasvanu eikä ongelia hänen kanssaan ollut. Omista ongelmistani en osannut sille pikkulikalle ruveta kertomaan.

Pahemmaksi menee vaan koko ajan mun henkinen tila. Itkettää tälläkin hetkellä. Rahaa ei ole ja vaikka tulee, niin se menee heti. Auto meni nimittäin rikki ja se on saatava kuntoon.

Lauantaina olin mun äitin luona autolla ja kun sieltä läksin, ei kaara meinannut lähteä kunnolla käyntiin. Sanoin siitä ukolle eilen ja ukko meni kattomaan, mikä siinä vois olla vikana. Otti öljytikun pois ja selvis sitten koko homma. Se piru vuotaa nestettä öljyn sekaan. Nyt ongelma on siinä missä vuoto on ja kuinka paha se on. Joten, nekin vähät varat, mitä nyt ehkä saattais jäädä käteen, menee kokonaan siihen pirun koneeseen. Ja ei, julkinen ei ole vaihtoehto.

Tänään pitäis mennä kouluun. Jos auto ei oo edes jotenkuten kunnossa, en oo menossa. Syysloma on nyt ohi ja jos ihan totta puhutaan, mun motivaatio on pohjalukemissa. Yhtään ei huvittais, mutta kun olis pakko, jos haluun tosta koulusta ikinä valmistua. Mikään ei oikeesti saa mua vetäytymään kuin pakko. Jos on PAKKO tehdä jotain, niin mulle se on hyvin vastentahtosta, vaikka se muuten oliskin kivaa.

Väsyttää. Särkee päätä. Itkettää. Niska jumissa. Elämä on ihanaa.