Jesh, pääsin yliopistoon! Ongelma on, etten tunnu löytävän kämppää, joka olis riittävän edullinen ja kohtuulähellä yliopistoa. Opiskelija-asuntoa olen hakenut, mutta enpä ole saanut vastausta. Ammattikorkeakouluunkin pääsisin, mutta heillä ei ole tarjota perheasuntoja ja koska tuo AMK on pienemällä paikkakunnalla, ei myöskään kunnalla ole tarjolla sopivia asuntoja. PRKL! Tällä hetkellä tuntuu, että taistelen tieni läpi vaikka harmaan kiven ja MENEN KOULUUN, vaikka pitäisi mennä yksin. En halua enää asua tässä kaupungissa. Haluan opiskella, käyttää aivojani, tehdä jotain elämälläni. Olis nimittäin jo aikakin.

Känniääliöinti on nyt puhuttu Ukon kanssa läpi. Pitäisi melkein kiittää tuota vierasta miestä. Hän nimittäin onnistui tahtomattaan parantamaan meidän suhdetta, ainakin hetkellisesti. Puhuttiin taas nimittäin paljon muustakin, asioista, joista ei välttämättä olisi muuten keskusteltu. Tavoitteet selvisivät sekä suhteessa että elämässä.

Huomenna olen muksujen kanssa lähdössä ystävän luo kylään. Tämä reissu tulee olemaan puhdasta terapiaa ystävälle. Hänellä on tällä hetkellä mielenterveysongelmia ja muita vaikeuksia, joten lähden sinne sillä asenteella, etten valita omiani, vaan kuuntelen häntä ja yritän auttaa. Samalla hoidan hänen lapsiaan, että hän saa olla huolehtimatta ruoanlaitosta ja muusta arkipäiväisestä. Meinasin pakata pakastimesta ruokaakin mukaan, vielä löytyy tuolta viimevuotista hirveä, josta en itse osaa mitään tehdä eikä Ukkokaan ole saanut siitä mitään laitettua. Tiedän kuitenkin, että tämä ystävä osaa sen valmistaa ja vieläpä pitää hirvestä. On tuolla pari pakettia margariiniakin, jotka voisin lahjoittaa. Täytyypä tehdä tsekkaus mitä muuta sieltä voisi mukaan lähteä. :)