Elämä ohitse, nimittäin.

Tänään kuulin taas yhden sukulaiseni kuolleen. En kyllä tuntenut koko naista, nähnyt elämäni aikana ehkä kaksi kertaa. Silti sekin pisti miettimään omaa kuolevaisuutta.

Jokainen meistä kuolee. En edes haluaisi elää ikuisesti. Kuka haluaisi? Silti kuolemaan voi suhtautua monella tavalla. Toiset surevat kuolleita, toiset surevat itseään, koska jäivät jäljelle. Eräskin vanha sukulaiseni on jo viimeiset kymmenen vuotta puhunut, että haluaisi jo kuolla nuorten tieltä.

Oletko koskaan miettinyt miten haluaisit kuolla? Oma suosikkini olisi mahdollisimman nopeasti. Tavalla ei niin väliä, kunhan se tapahtuu nopeasti ja mielellään vielä kivuttomasti. Olisi kamalaa maata sängyssä kitumassa kipujen keskellä tietäen, ettei kuolema tule.