Löysin eräästä blogista Transtukipisteen testin, jossa voi testata oman sukupuolensa. Pakkohan sitä oli kokeilla.
Tulos oli:
Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali, |
SINÄ OLET SUKUPUOLINEUTRAALI |
|
|||
Kuulostaa aika oikealta. En ole ikinä ymmärtänyt naisia, jotka räpsyttelevät miehille silmäripsiään ja leikkivät olevansa niin kauhen heikkoja ja osaamattomia. Pah. Itse en ole koskaan pitänyt kynttilääni vakan alla, vaan olen avoimesti kertonut osaavani vaihtaa autoon öljyt ja renkaat, hakata halkoja, koota huonekaluja (jopa paremmin kuin oma kärsimätön ukkoni) ja tehdä muitakin "miesten töitä". Tiedän, että niin osaisivat muutkin, jos vain haluaisivat. Silti joidenkin mielestä on parempi olla avuton.
En mielestäni ole sukupuolipihtailija. Arjessa ehkä olenkin, en juurikaan meikkaa, en lakkaa kynsiäni enkä yleensä kotona jaksa pukea rintaliivejä. Juhliin kuitenkin laittaudun, laitan kampauksen, meikkaan, lakkaan kynteni ja vedän jotain naisellisempaa päälle, kuten hameen, mekon tai kireän topin. Arkena pukeudun melko neutraalisti pitkiin housuihin tai shortseihin ja t-paitoihin tai huppareihin.
Totuus on, että tällainen olen ollut aina. Arjessa olen huomannut pärjääväni paremmin neutraalina kuin vahvasti naisellisena. Lakka ei pääse lohkeilemaan taikinaan, kun sitä ei laita alun perinkään. Meikki ei valu silmiin, jos sitä ei laita. Hiukset on helpompi ja nopeampi vain heittää ponnarille kuin väkertää mitään hienoa kampausta. Sen takia hiukseni ovatkin pitkät, lyhyinä ne sojottavat joka suuntaan ja vaativat laittamista. Vaatteeni ovat käytännöllisiä ja mukavia enemmän kuin kauniita. Kenkäni ovat järkevät ja mukavat jalassa.
Välillä kyllä tuntuu, etten ymmärrä miehiä enkä naisia. Varsinkin parinmuodostukseen tuntuu liittyvän jotakin, mikä menee multa kokonaan ohi. Toisaalta taas, harva nainen myöskään ymmärtää mun käytöstä, kun en yritä korostaa naisellisuuttani. Naisellisille naisille se tuntuu olevan punanen vaate. Lähes jokainen mun naispuolinen kaveri on jossain vaiheessa yrittänyt saada mut meikkaamaan tai vaihtamaan kampausta tai ainakin pukeutumaan naisellisemmin.
Miehille asian hyväksyminen tuntuu olevan helpompaa. Heille olen hyvä jätkä,jonka kanssa voi heittää läppää lähes mistä vain ja jota kiinnostaa lähes samat asiat kuin heitä. Useinkin juhlissa käy niin, että lopulta istun jätkäporukassa iskemässä tarinaa, kun muut naiset istuvat kauempana juoruilemassa keskenään.
Ei niin, ettenkö välillä toivoisi osaavani olla naisellisempi. Onhan mulla varusteet siihen, rinnat ja takapuoli. Kun vedän päälle jotain todella naisellista, kuten vaikka minihameen, tunnen itseni drag queeniksi. :D Nykyisin jo hyväksyn sen enkä enää edes yritä. Päälle mieluummin mukavaa ja viihtyisää kuin epämukavaa ja oudontuntuista.
Kommentit