Tästä on aikaa jo useampi vuosi ja joka vuosi olen odotellut jehovia takaisin.

Toinen lapseni oli juuri syntynyt ja vanhempi oli noin puolitoistavuotias. Olin lasten ja koiran kanssa kotona ja ovikello soi. Koira aloitti rähäkän, joten tiesin, ettei oven takana ainakaan ystäviä ollut. Olin juuri imettämässä ja puolitoistavuotiaani huusi vieressä kuin hinaaja.

Otin pienemmän olalle röyhtäisemään ja menin avaamaan. Koira, joka oli suuri ja musta, tunki nenänsä oven rakoon ja toiselta puolelta poikani yritti tunkea käytävään. Pidättelin siis toisella jalalla koiraa ja toisella lasta, toisella kädellä ovea ja toisella toista lasta. Päälläni oli maitotahrainen t-paita ja virttyneet verkkarit. Tukkani roikkui rasvaisena, koska en ollut pariin päivään ehtinyt suihkuun.

Nämä kaksi naista vilkaisivat minua kerran, pahoittelivat ja poistuivat ovelta puolijuoksua. :D Pakko sanoa, että se antoi sen päivän naurut ja vielä seuraavankin, kun huomasin heidän palanneen. Tällä kertaa he eivät kuitenkaan tulleet meidän ovelle, vaan naapurin. Naapuri oli hiukan humalassa ja käski heidän suksia kuuseen.

Sen jälkeen olen nähnyt heitä muutaman. Joka ikinen kerta he kävelevät meidän kerrostalon ohi. Ottaisin heidät nyt jo mielelläni vastaan keskustelemaan uskostaan, mutta eivät he tule. Ihmettelenkin miksi? Olinko niin suuri järkytys? :)