On tuo kyllä yksi murheenmakkara. Kryyniksi se on liian suuri.

Kaikki alkoi talvella tulehtuneesta rasvapatista, jota hoidettiin antibiootilla. Antibiootti laukaisi korvatulehduksen, johon syötiin lisää antibioottia. Ja nyt se on tainnut laukaista myös iholla jotain. Koira nimittäin raapii itseään, kaluaa itseään ja nuolee itseään niin paljon, että sen selkään on tullut karvaton läntti. Läntti hilseilee ja selvästi kutiaa. Tänään mennäänkin jälleen eläinlääkäriin ja kyllä ihmetellä täytyy, jos ei taas saada antibioottia.

Toki tuo voi olla muutakin, kuten allergiaa. Tiedän, että tuolla on vehnäallergia. Tiedän, että se on lipsunut ruokailemaan biojätepöntöstä, johon usein päätyy lasten leipiä ja makaronia, joissa on vehnää. Eliminaatiodieettikin saattaa siis olla edessä.

Koiran lonkat oireilevat hetkittäin. Huomaa, kun ollaan tehty pidempää pyörälenkkiä, ettei seuraavana päivänä koira oikein innostu leikkimään. Niistäkin odotetaan diagnoosia. Epäilen, että tällä on niin paskat lonkat, että seuraavaksi joudutaan miettimään jonkunlaista lääkitystä.

Tämän koiran jälkeen etsin sellaisen rodun, joka on mahdollisimman terve ja otan sellaisen koiran. Tämä koira kun tuntuu saaneen useampia saksanpaimenkoirien helmasyntiä. Ja ihmekös tuo, pilalle jalostettu luiskaperse kun on.