lupasi tänään sadetutka. Sen pitäisi alkaa kohta. Kohta pitäisi myös mun hakea poika esikoulusta ja tyttö päiväkodista. Great. Toivon, ettei sade ala vielä pariin tuntiin.

Päiväkodin ja esikoulun välillä on matkaa sata metriä, mutta joka tiistai ja keskiviikko mun pitäis käyttää matkaan puolisen tuntia. Esikouluaika on päivittäin 8.30-12.30, kun taas neidin puolipäivähoito on joka tiistai ja keskiviikko 9-13. Eihän tuo mitään hyvällä säällä, jolloin voin olla lapsen kanssa puistossa sen aikaa, mutta entäs sitten, kun sataa vettä tai räntää? Lapsilla on kyllä sadevaatteet, mutta puolen tunnin puistoilu sadevaatteet päällä ennen päiväkotiin menoa voi olla neidilleni liikaa, kuten myös iltapäiväodottelu pojan kanssa.

Ongelmaa ei olisi, jos voisin aina huonolla säällä viedä ja hakea lapset autolla, ensin toisen ja sitten toisen. Se on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta, koska ukkoni on töissä. Tai ei hän tänäänkään missään varsinaisissa töissä ole, vaan leikkii korjaavansa autoa. Nimenomaan leikkii, koska useimmat korjaukset ovat menneet täysin perseelleen. Huomenna ja loppuviikon hän on taas ihan oikeissa töissä, joten autokin menee hänen mukanaan. Välillä ottaa päähän, kun töihin on pakko mennä autolla. Viime viikollakin ukolla oli työmatkaa ruhtinaalliset puolitoista kilometriä, mutta sekin piti mennä milläpä muulla kuin autolla. Viime viikolla en vielä hermostunut, mutta kohta alkaa hermo mennä. Mullakin olisi menoja, pitäisi käydä työkkärissä ja hoitaa muita asioita kaupungilla, mutta ukon mielestä mulla on aikaa mennä myös bussilla. Joopa joo. Jos ukolla edes kerran menisi itse sillä bussilla, niin olisin tyytyväinen.

Ärsyttää myös ukon tarve saada jatkuvaa egon silitystä. Koko ajan pitäisi kehua, kuinka hienosti hän sai tiskit koneeseen ja kuinka kauniisti on tuokin kohta autosta korjattu. Pitäisi kehua, vaikka osa tiskeistä jäisi likaisiksi väärän sijoittelun takia (jota ei tietenkään saa mainita) ja vaikka "korjatusta" kohdasta alkaisikin sataa sisään tms. Silti ukko ei osaa/välitä kehua, vaikka tekisin mitä. Kritiikkiä kyllä osataan esittää, mutta ei edes kiitetä esim. töitä varten valmiiksi rasiaan laitetusta ruoasta. Voin sanoa, että hetkittäin palaa hermo siihenkin.

Mietin jälleen, olisiko yksin parempi olla. Olisiko parempi, jos nämä täysin arkipäiväiset jutut eivät pilaisi päivää? Olisiko parempi, jos ei olisi vaihtoehtoa viedä autolla, koska ei olisi autoa? En tiedä. Joskus aina tuntuu siltä, että olisi, huomattavasti parempi.