Eilen olin mutsin kanssa liikenteessä. Aikaisemmin en juurikaan ole lähtenyt mihinkään, missä on paljon ihmisiä, koska olen pelännyt paniikkia. Hassua sinänsä, mullahan ei ole diagnosoitu paniikkihäiriötä, mutta silti saan paniikkikohtauksia ihmismassassa. Eilen päätin kuitenkin yrittää ja lähdimme Kädentaito -messuille Tampereelle. Matka meni jutellessa ja jo parkkipaikalla alkoi hirvittää: taisimme valita sen kaikista tukkoisimman päivän. Parkkipaikka oli aivan tukossa, yhtään vapaata ilmaista paikkaa ei ollut ja osa autoista oli parkkeerattu viereisen Citymarketin pihaan. Saimme sitten paikan maksulliselta puolelta. Sisään mennessä tungos oli hirveä. Eteenpäin pääsi metrin kerrallaan ja sitten joutui taas seisomaan. Odotin koko ajan paniikin nousevan, mutta ei! Uskalsin jo hieman hymyillä. Kädentaito -messut olivat kahdessa suuressa hallissa ja kolmannessa oli Kivi ja Koru -messut. Kiersimme ensin A-hallin ja katselimme kojuja. Äiti osti itselleen laukun ja minä tervasaippuan. Siitä siirryimme tupakan kautta C-halliin, joka oli selvästi pienempi ja vähemmän täynnä. Lopuksi kiersimme vielä D-hallin, jossa oli kivet ja korut. Itselleni en oikeastaan ostanut mitään muuta, kuin pussillisen lakuja.

Kokemuksena messut oli hieno. Oli ihan mukavaa katsella toisten hienoja töitä. Eniten alkoi ärsyttää toistuvuus. Suositut käsityöt, kuten liivimekot, paperinarukranssit ja lasisydämet, tulivat vastaan turhankin usein. Ensimmäisen tunnin niitä jaksoi vielä ihastella, mutta sitten alkoi puuduttaa. Makeimpina mieleen jäivät puukot, helmiköysikorut ja näyttelyissä esillä olleet lapaset ja korut. Paljon olisi löytynyt ostettavaa, kuten helmiä, ristipistoja ja lankoja. Olin kuitenkin rahaton, joten en ostanut lakujen lisäksi muuta kuin tervasaippuan.