Eilen oli pojan tutustuminen esikouluun ja sinne piti tietenkin raahautua myös vanhempien, tai edes toisen vanhemman. Koska ukko on tällä hetkellä n. kuukauden duunissa, olin tietenkin minä se, jonka sinne piti mennä. Voin sanoa, että olin ihan hermona ennen sinne menoa. Sydän hakkasi, kun starttasin auton pihasta ja tuntui, että alkaa huimaamaan. Kädet hikosivat niin, että lipeilivät ratista. Perillä huomasin pojan jännittävän yhtä paljon. Sisään kuitenkin mentiin ja siellä jännitys alkoi kadota. Huomasin olevani nuorin vanhempi koko porukasta.

Sitten alkoi ärsyttää. Kun kyselin jotain tulevasta esikoulusta, erityisesti eräs noin kuusikymppiseltä näyttänyt isä väheksyi sanomisiani aivan joka kerralla ja kuittasi ne ivalla ja sarkasmilla. Alkoi ottaa päähän. Mietin johtuiko se siitä, että olin nuori, nainen ja uskalsin avata suuni? Onko todella noille dinosauruksille niin kova pala niellä, ettei nainen sulaudu seinään? Hän oli varmasti paljon tyytyväisempi katsellessaan muslimiperhettä, jossa isä teki päätökset, esitti kysymykset ja kommunikoi vaimonsakin puolesta vaimon kuiskatessa asiat hänen korvaansa. Siinä kyse saattoi tietenkin olla myös kielimuurista. Lopulta mies ärsytti mua niin paljon, että kun saimme valita antaisimmeko lasten leikkiä vai lähteä pois, kysyin heti Merriltä mennäänkö. Merri halusi lähteä ja niin pääsin pois.

Seuraava ärsytys oli kauppakeskuksessa. Jos ollaan ostoksilla, niin onko aivan pakko rynniä sinne alennuslaarille kuin virtahepo jokeen? Onko pakko etuilla jonossa, kiilata vaikka kyynerpäätaktiikalla ja ehtiä kassalle ensimmäisenä? Onko pakko suureen ääneen vaatia palvelua, vaikka etsimäsi tavara on suoraan nenäsi edessä? Tuntuu kuin tietyiltä ihmisiltä olisi kadonneet käytöstavat kokonaan. Luullaan olevansa maailman napoja ja käyttäydytään sen mukaan niin henkilökuntaa kuin muita asiakkaitakin kohtaan. Rasittavaa.

Ensi viikolla alkaa Merrin esikoulu. Merriä jännittää ja hän odottaa esikoulua kovasti. Niin odotan minäkin. Saan sitä kuuluisaa omaa aikaa, jonka todennäköisesti käytän nukkumalla. :)