Kaikki alkoi talvella tulehtuneesta rasvapatista, jota hoidettiin antibiootilla. Antibiootti laukaisi korvatulehduksen, johon syötiin lisää antibioottia. Ja nyt se on tainnut laukaista myös iholla jotain. Koira nimittäin raapii itseään, kaluaa itseään ja nuolee itseään niin paljon, että sen selkään on tullut karvaton läntti. Läntti hilseilee ja selvästi kutiaa. Tänään mennäänkin jälleen eläinlääkäriin ja kyllä ihmetellä täytyy, jos ei taas saada antibioottia.

Toki tuo voi olla muutakin, kuten allergiaa. Tiedän, että tuolla on vehnäallergia. Tiedän, että se on lipsunut ruokailemaan biojätepöntöstä, johon usein päätyy lasten leipiä ja makaronia, joissa on vehnää. Eliminaatiodieettikin saattaa siis olla edessä.

Koiran lonkat oireilevat hetkittäin. Huomaa, kun ollaan tehty pidempää pyörälenkkiä, ettei seuraavana päivänä koira oikein innostu leikkimään. Niistäkin odotetaan diagnoosia. Epäilen, että tällä on niin paskat lonkat, että seuraavaksi joudutaan miettimään jonkunlaista lääkitystä.

Tämän koiran jälkeen etsin sellaisen rodun, joka on mahdollisimman terve ja otan sellaisen koiran. Tämä koira kun tuntuu saaneen useampia saksanpaimenkoirien helmasyntiä. Ja ihmekös tuo, pilalle jalostettu luiskaperse kun on.

Psykologi teki viime vuonna pojasta arvion, että poika on ylivilkas, vakavasti masentunut ja tunteiden säätelyssä on häiriöitä. Nyt jonotetaan uuteen arvioon uudessa sairaanhoitopiirissä, joten saattaa hieman kestää arvion saaminen. Takki alkaa olla tyhjä, kun tuntuu, ettei koulu kuuntele mitä yritän heille kertoa.

Poika meni aiemmin siskonsa kanssa samalla taksilla kouluun. Koulun pihalla olisi valvomatta pitänyt pystyä leikkimään puoli tuntia. Ei mennyt ihan putkeen. Teki mieli sanoa, että mitäs minä sanoin. Varoitin, että aika on meidän piltille liian pitkä, mutta kukaan ei kuunnellut ennenkuin poika veti herneet nenään ja heitti rehtoria pulkalla. Sai oman taksivuoron, joka vie pojan kouluun vasta kun koulu alkaa.

Poika on rauhaton luokassa. Olen ehdottanut "piikkipenkkiä" eli tällaista ja rauhoittumistilaa, mutta eipä ole kumpaakaan saatu. Istuintyyny auttaisi lasta energian purkamisessa, koska sen päällä on pakko tasapainoilla. Rauhoittumistila auttaisi lasta yrittämään tunteiden hallintaa, kun poika pääsisi pois vaikeista tilanteista.

Olen puhunut pojan herkkyydestä melulle ja silti sillekkään ei ole edes yritetty keksiä ratkaisuita.

Väsyttää.

Ennen asuimme rannikolla, jossa joka saatanan kevät ja kesä sai repiä punkkeja koirasta. Siis oikeesti, heti kun päivälämpötila nousi vähänkään yli kymmenen asteen, niin sai kaivaa punkkipihdit esiin ja niitä pirulaisia olikin vähintään kerran viikossa kiinni ihossa, jos koiraa käytti muuallakin kuin asfaltilla.

Viime kesänä Kanta-Hämeessä taisin repiä koirasta yhden punkin. Siellä se ei kyllä kauhesti nuohonnut pusikoita, vaan pysytteli pitkälti leikatuilla nurmikoilla ja sillä asfaltilla.

Nyt asutaan Itä-Uusimaan pohjoisosassa ja koira kiitää pitkin pusikoita joka ikinen päivä. Vielä ei ole näkynyt punkin punkkia, vaikka kotkalaiskaverit valittavat facebookissa kuinka taas oli koiralla punkki kiinni. On niitä punkkeja täälläkin, ei vaan läheskään samassa mittasuhteessa kuin rannikolla. Katsotaan kuinka kauan saa punkkipihdit pitää lääkekaapissa.

Vaihdoimme asuinpaikkaa. Muutimme keskelle metsää omakotitaloon joulun tienoilla. Talo on vanha ja vaatii kunnostusta, joten remontoimme tätä pikkuhiljaa.

Opiskeluni on toistaiseksi katkolla. En tiedä pystynkö jatkamaan sitä, koska muutimme n. sadan kilometrin päähän koulusta. Ehkä vähän turhan pitkä koulumatka.

Lapset kasvaa. Tytär jää luokalleen lukihäiriön takia. Pojan kanssa mietitään tukitoimia, kun koulunkäynti uudessa koulussa ei oikein suju.

Koira kasvaa. Maalle muuton jälkeen on koira muuttunut rennoksi ja helpoksi käsitellä.

Parisuhde kasvaa. Tai ehkä me sen parisuhteen osapuolet kasvamme.

Elämä melkein mallillaan. :)

Pojalla psoriasis vaan pahenee. Nyt on kokeiltu kortisonirasvat, muut rasvat ja valohoidot. Eivät tehonneet. Siirrytään suun kautta otettaviin lääkkeisiin.

Poika kävi viime viikolla ihotautilääkärillä ja siitä asti ollaan odotettu puhelua. Puhelua, jossa kerrottaisiin mitä lääkettä annetaan ja kuinka paljon. Puhelua ei kuulunut. Eilen ukko kävi viemässä pojan psykologille ja samalla kysymässä ihotautiosastolta lääkkeestä. Sai reseptin mukaansa ja käskyn käyttää poika ensin verikokeissa. Lääkettä ei kuulemma saa antaa ennen kuin verikokeen tulokset tulee. Kiva.

Koskaan ei pitäisi lukea lääkkeen pakkausselostetta ennen kuin sitä oikeasti tarvitsee. Nyt nimittäin stressaan sen takia ja paljon. Pojan lääkkeen nimi on Neotigason ja perjantaina kuullaan, saako tuota pojalle antaa. Jos nimittäin veren maksa- tai rasva-arvot heittää yhtään, se on ehdoton nounou. Yleisiä sivuvaikutuksia kun ovat sekä maksa- että rasva-arvojen kohoaminen.

Harvinaisempia sivuvaikutuksia ovat kallon sisäisen paineen nousu ja luiden kasvun muutokset. Toki, ne ovat harvinaisempia, mutta tällä tuurilla saattavat olla mahdollisia. Onhan sekin harvinaista, että psori puhkeaa esikouluiässä ja vielä harvinaisempaa, että se puhkeaa näin pahana, että vaaditaan ihan suun kautta annettavaa lääkitystä.

Ärsyttää. Kaveri on jo puolisen vuotta laittanut linkkejä Espanjan kodinvaihtajasivustoon, josta löytyy vaikka minkä näköistä koiraa.

Ärsyttää, koska näitä kodinvaihtajia olisi kotimaassakin. Kotimaassa niitä on vielä kohtuupaljon. Osa löytöeläinkodeista ei edes pidä eläimiä pidempään, kuin lakimääräisen alarajan, koska eivät voi taata eläimelle koskaan kotia löytyvän. Miksi sitä kotia ei löydy, kun kerran Virosta, Venäjältä ja jopa Espanjasta asti pitää raahata niitä kirppukasoja?

Juuri siksi. Ne ihmiset, jotka ennen olivat valmiita ottamaan melkein koiran kuin koiran, jos se oli hylätty, haluavat nyt "auttaa" näitä ulkomaisia koiria. Miksi heittomerkit? No, otetaanpa koira, jonka vaihtoehdot on repiminen juuriltaan vieraaseen maahan, jossa se stressaa, kärsii eroahdistuksesta ja kuseskelee sitten lattialle tai kuoppa. Saatan kuulostaa julmalta, mutta minä laittaisin kuoppaan.

Eri asia on jalostuksellisesti arvokkaiden koirien tuominen Suomeen. Suurin osa näistä rescue-rakeista on kyllä todella kaukana jalostusmateriaalista, ne kun on yleensä leikattu tai kastroitu. Ne eivät siis kykene lisääntymään, vaikka omistaja kuinka haluaisi. Toki ne voivat olla todella kivoja kotikoiria, mutta suurin osa on lähtöisin tarhaoloista, joten mitään takeita käytöstavoista ei ole. Ei kyllä välttämättä ole näillä suomalaisillakaan löytökoirilla ja kodinvaihtajille, mutta jo yhteinen kieli helpottaa. Yhteistä kieltä sen ulkomailta raahatun koiran kanssa ei ole.

Saatan ollakin julma. Mielestäni nimittäin sairaat eläimet pitäisi suosiolla laittaa monttuun. Jos itse olisin erittäin vakavasti sairas, toivoisin sitä itsellenikin. Se vaan ei ihmisen kohdalla ole mahdollista. Miksi pitää pitää koiraa, jolla on vakava sairaus? Miksi hankkia koira, josta tietää, että se on sairas eikä pärjää päivääkään ilman lääkitystä? Näitäkin tuolla rescue-sivustoilla tulee vastaan. Ja mistä tiedät, ettei se tuomasi koira ole juuri niitä pentutehtaassa kasvatettuja, jo syntymästään asti kärsineitä parvopentuja?

Tee itsellesi palvelus ja ota itsellesi kotimainen kodinvaihtaja. Niissäkin on haastetta, jos sitä kaipaat. Niistäkin löytyy aivan mahtavia persoonia. Nekin tarvitsevat apuasi.

Otin omaa lomaa. Jäin pois koulusta, kun en jaksanut erittäin huonosti nukutun yön jälkeen nousta. Refluksitauti potkii taas vastaan, närästää ja korventaa. Sen takia en saa unta ja koska valvon, olen huonolla tuulella, väsynyt ja kiukkuinen.

Pojan ensimmäinen psykologikäynti meni ihan ok. Huomenna olisi seuraava. Katsotaan nyt, miten asiat etenevät. Pojan valohoidot eivät juurikaan ole auttaneet, vaan odotellaan erikoislääkäriaikaa. En tiedä mikä on seuraava vaihtoehto, kun ei tuo valohoito selvästikään auta. Päin vastoin, pojan psoriasis on todella pahana, levinnyt joka puolelle ja suurempina laikkuina kuin aiemmin.

Sosiaalitantoista ei ole vieläkään kuulunut mitään. Olisihan se kiva, että tämä asia selviäisi. Saimme koulun vetämään toisen lastensuojeluilmoituksen pois, kun esitimme todistuksen, että poika käy psykologilla. Tiedä sitten, miten se vaikuttaa tuon toisen ilmoituksen tutkintaan. Odotellaan siis edelleen.

Loma tulee kyllä todelliseen tarpeeseen. Pää on liian täynnä. Onneksi sain tänään tuloksia netin kautta. Sain minulle erittäin vaikean kurssin suoritettua arvosanalla 3 ja se oli jo iloitsemisen arvoista. Taistelin sen kurssin kanssa todella paljon, että sain sen suoritettua. Toisen kurssin sain läpi ja se riittää. Ei siitä kyllä edes voinut saada numeroa vaan pelkän suoritusmerkinnän. Edelleen odottelen matematiikan kurssin tuloksia, jotka olisi pitänyt tulla jo viikko sitten, mutta eipä näy eikä kuulu. Ottaa aivoon tuollaiset opettajat, jotka eivät voi antaa arvosanoja ajoissa.

Sähkötupakkani on vihdoin lähtenyt tulemaan Kiinasta. Eihän siihen mennytkään kuin 2,5 viikkoa ja muutama vihainen sähköposti. Nyt odottelen, että saisin sen kotiin asti.

Viime syksynä muutimme uudelle paikkakunnalle ja poikaa alettiin kiusata koulussa. Koulu kielsi kaiken ja pisti poikamme syyksi: poika on paha ja tuhma ja hirveä kakara. Hienoa. Ensin tuli lähete lääkäriin, joka kirjoitti ylireagoinnin johtuvan kiusaamisesta. Koulussa ei uskottu. Tuli lähete lastenpsykiatrian poliklinikalle. Kävimme siellä, mutta koska ongelmat olivat lähinnä koulussa, ei meille ollut tarjolla sen suurempaa tukea. Koulu ei uskonut, vaan teki asiasta lastensuojeluilmoituksen lapsen hoitamatta jättämisestä. Kun sanoin pojalle, etten jaksa enää ajella hakemaan häntä kesken päivän koulusta ja pitäisikö siitä antaa selkään, tuli toinen lastensuojeluilmoitus lapsen uhkaamisesta väkivallalla.

Viime viikolla piti sosiaalitanttojen tulla käymään. Eipä näkynyt. Otti päähän. Olisivat tulleet, olisi saatu selviksi nämäkin asiat.

Viime viikolla alkoi pojan arviointijakso psykiatrisella. Pitäisi kuulemma meidän vanhempienkin osallistua terapiaan. En oikein meinaa uskaltaa. Oma mielenterveys ei ole vielä aivan kohdallaan syksyn helvetistä, vaikka tilanne onkin rauhoittunut pojan siirryttyä erityisluokalle. Enää ei ahdista ihan niin paljon, mutta riittävästi kuitenkin.

Tilasin laitteen 2.2. ja oletin sen lähtevän minulle seuraavan päivän tai viimeistään viikon päästä. Kun viikon päästäkään ei tilauksesta ollut kuulunut mitään, kirjauduin ja Eastmallin sivuille ja hämmästyin, kun tilauksen tilana oli completed. Lähetin samantien heille sähköpostia kysyen miten tilaus voi olla completed, jos kerran se ei ole saapunut minulle. Meni kaksi päivää eikä vastausta tullut. Lähetin nettisivujen palautelomakkeen kautta postia ja sain vastaukseksi, ettei tilaustani ole lähetetty. Siis viikossa. No, tiedustelin syytä tähän ja sain vastaukseksi, etteivät he ole saaneet laitteita tehtaalta. Kysyin, että koskakohan mahdollisesti voisin kenties saada laitteeni, jolloin vastattiin, että heti kun mahdollista, mutta viimeistään 15.2. Koska olen anteeksiantavainen, päätin vielä odotella, että jos vaikka saisin tuotteet lopulta kotiin saakka. Tänään sitten paloi käpy. Kävin tarkistamassa sähköpostini eikä siellä ollut minkäänlaista viestiä kyseiseltä firmalta. Ei lähetysvarmistusta, ei anteeksipyyntöä myöhästyvästä toimituksesta, ei mitään. Niinpä laitoin erittäin kiukkuista sähköpostia Kiinan päähän heti aamusta. Vastausta ei ole kuulunut vieläkään.

Tänään on siis kulunut 15 päivää siitä, kun tilasin tarvikkeeni eivätkä ne ole vielä edes lähteneet Kiinasta! Tein PayPalille pyynnön, että selvittäisivät tilannetta ja jospa vaikka saisin rahani takaisin. Seuraavaksi ajattelin tilata laitteeni toisesta kiinalaisesta firmasta, mutta tällä kertaa se on saanut hyvät suositukset sähkötupakkasivuistoilla.

Opetus: Tee kotiläksysi. Jos ulkomaisesta firmasta ei löydy netistä arvosteluja, älä tilaa tai tilaa vain pienellä summalla.

Tästä joulusta on tulossa tunnelmaltaan rauhallinen, ainakin siltä se juuri nyt tuntuu.