Tänä vuonna joulu tuntuu olevan mallillaan. Päätimme olla joulun kotona ja ukko valmisti jo alkukuusta kaikki laatikot itse. Kinkku on hankittu, kuusi koristeltu, lahjat paketoitu ja joululiinat pöydillä. Tänään leivon lapsille lupaamani piparkakkutalon ja ehkä vielä kanelikakunkin. Huomenna on siivouspäivä, jolloin on tarkoitus siivota koko huusholli lattiasta kattoon. Saatanpa pesaista ikkunatkin, jos on plussakeli. Aatonaattona täytyy ahtautua marketeihin hakemaan rosollit ja maksalaatikko. Lisäksi ajattelin tehdä lisää torttuja ja katsotaan keksinkö vielä jotain. Aattona olisi tarkoitus vain olla ja syödä.

Tästä joulusta on tulossa tunnelmaltaan rauhallinen, ainakin siltä se juuri nyt tuntuu.

Eilen olin mutsin kanssa liikenteessä. Aikaisemmin en juurikaan ole lähtenyt mihinkään, missä on paljon ihmisiä, koska olen pelännyt paniikkia. Hassua sinänsä, mullahan ei ole diagnosoitu paniikkihäiriötä, mutta silti saan paniikkikohtauksia ihmismassassa. Eilen päätin kuitenkin yrittää ja lähdimme Kädentaito -messuille Tampereelle. Matka meni jutellessa ja jo parkkipaikalla alkoi hirvittää: taisimme valita sen kaikista tukkoisimman päivän. Parkkipaikka oli aivan tukossa, yhtään vapaata ilmaista paikkaa ei ollut ja osa autoista oli parkkeerattu viereisen Citymarketin pihaan. Saimme sitten paikan maksulliselta puolelta. Sisään mennessä tungos oli hirveä. Eteenpäin pääsi metrin kerrallaan ja sitten joutui taas seisomaan. Odotin koko ajan paniikin nousevan, mutta ei! Uskalsin jo hieman hymyillä. Kädentaito -messut olivat kahdessa suuressa hallissa ja kolmannessa oli Kivi ja Koru -messut. Kiersimme ensin A-hallin ja katselimme kojuja. Äiti osti itselleen laukun ja minä tervasaippuan. Siitä siirryimme tupakan kautta C-halliin, joka oli selvästi pienempi ja vähemmän täynnä. Lopuksi kiersimme vielä D-hallin, jossa oli kivet ja korut. Itselleni en oikeastaan ostanut mitään muuta, kuin pussillisen lakuja.

Kokemuksena messut oli hieno. Oli ihan mukavaa katsella toisten hienoja töitä. Eniten alkoi ärsyttää toistuvuus. Suositut käsityöt, kuten liivimekot, paperinarukranssit ja lasisydämet, tulivat vastaan turhankin usein. Ensimmäisen tunnin niitä jaksoi vielä ihastella, mutta sitten alkoi puuduttaa. Makeimpina mieleen jäivät puukot, helmiköysikorut ja näyttelyissä esillä olleet lapaset ja korut. Paljon olisi löytynyt ostettavaa, kuten helmiä, ristipistoja ja lankoja. Olin kuitenkin rahaton, joten en ostanut lakujen lisäksi muuta kuin tervasaippuan.

Se on taas isänpäivä. Muksut ovat isänsä kanssa isänisänsä luona ja minä koiran kanssa kotona. Normisettiä.

Ois mullakin isä. Yhtään en vaan tiedä, missä mies tällä hetkellä koheltaa. Voisin haluta tietää, mutta herra laittoi taas välit poikki juhannuksena, kun olen kuulemma niin vittumainen akka. Voipi se olla niinkin.

En vaan käsitä pitäisikö vain sen takia, että juuri kyseinen ihminen sattui ampumaan rojunsa oikeaan aikaan munatorveen, kuunnella hänen känniörinöitään keskellä kauneinta juhannusta, kun on lähdössä lasten kanssa kalaan. Mielestäni ei, mutta hänen mielestään olen siinäkin asiassa väärässä. Olen aina väärässä, jos teen vähänkin vasten hänen tahtoaan. Kun kaksi itsepäistä ihmistä kohtaa, on törmäys väistämätön.

Selvinpäin jaksan kyllä katsella ja kuunnella isääni, on hän ihan mukavaa seuraakin ollessaan selvinpäin. Kännissä ukko onkin sitten harvinaisen rasittava, kuten kaikki juopot. Faija ei edes myönnä, että hänellä on alkoholiongelma. Niin, eihän mitään ongelmaa ole, vaikka vetäisisi kolmen-neljän päivän putkia, jonka jälkeen diabeetikolla on sokeriarvot niin sekaisin, ettei uskalla nukkua, ettei vaan mene koomaan.

No, se isästä.

Joku kommentoi edelliseen kirjoitukseen, että entäs, jos ihmiset pitävät haaremihousuista, isoista silmälaseista ja väreistä. Ymmärrän kyllä, että ihmiset pitävät eri asioista ja erilaisista vaatteista, mutta ihmettelen suuresti, mihin hyvä maku on hävinnyt. Eivät nuo mun omatkaan rytkyt aina niin kauniita ole, mutta oikeasti, enpä antaisikaan itseäni kuvata kaikkein kamalimmat ryysyt päällä. Jos olen menossa jonnekin, jossa täytyy olla edustava, ovat myös vaatteeni edustavat. Niihin on laitettu ajatusta ja ne ovat kauniit. Klassisen kauniit, istuvat ja kuitenkin makuni mukaiset. Klassisen kaunista ja istuvaa näki tuolla sivustolla harmillisen vähän. Tai sitten olen vaan niin vanhanaikainen, että varsinkin värien ristiriita saa karvani pystyyn.

Myönnetään, ymmärrän muodista yhtä vähän kuin sika satelliitista. En ole ikinä ollut mikään muoti-ikoni, en muista edes ostaneeni montaakaan muodin mukaista vaatetta. Johtuu ehkä siitä, että käytännöllisyys on aina ollut omistamilleni vaatteille eduksi ja pidän lähinnä mustista vaatteista. Niinpä kaapistani löytyykin n. 20 mustaa t-paitaa, saman verran pitkähihaisia (mustia tietenkin) ja kymmenet mustat housut. Saattaa siellä seassa olla harmaatakin, mutta se nyt on vain haalistunutta mustaa.

Tänään lueskelin pitkästä aikaa Regretsyä, jossa vastaan tuli HelLooks-sivusto. Hel Looks on sivusto, jonka valokuvaaja ottaa kuvia kiinnostavista asuista pitkin Helsinkiä ja haastattelee lyhyesti kyseisen asun kantajaa. Sori vaan, mutta suurin osa asuista oli totaalisen kamalia. Voipi olla, että kattelen asioita vähän väärästä vinkkelistä, mutta...

Pakkoko on taas vetää kaapista ne karseet salihousut!? Siis anteeks vaan, mutta jos vedät jalkaas ne haaremihoususi, oli ne sitten kuinka kiiltävää kangasta tahansa, mielleyhtymä salihousuihin ja lihaksikkaisiin aivokääpiöihin on valmis. Sitäkö sinä niillä haaremihousuillasi haluat?

Tiesittekö, ettei niiden silmälasien enää tarvitse olla soppalautasen kokoiset?! Silloin joskus kultaisella 80-luvulla ei vielä ollut sen kummempia laseja, vaan huononäköisellä ne peittivät puoli naamaa. Enää ei kuitenkaan ole pakko käyttää niitä hirvityksiä! Toki, viime kesän aurinkolasimuoti oli sitä samaa, mutta ilman vahvuuksia olevat aurinkolasit saa aina pois, jopa kesken päivän, jos alkaa tympiä. Erikoisuuttako niillä silmälaseillanne sitten tavoittelette? Niiden aurinkolasien jälkeen?

Oikeasti, jos haluatte käyttää paljon värejä pukeutumisessanne, niin onko pakko sotkea päälleen koko paletti? Hyvähän se tällaisen värirajoitteisen on sanoa, mutta voin kertoa, että särkee silmiä nähdä kaikki sateenkaaren värit yhden ihmisen päällä. Voisiko vaikka sen neonkeltaisen kaulahuivin jättää pois? Eiks neonit menny pois muodista jo ysikyt-luvulla?

Kaikki ne lapsuuteni hirviömuodit, joista kuvittelin päässeeni lopullisesti, ovat selvästi palaamassa. Sori, se juna meni jo. Eivät ne silloinkaan kauniita olleet, niin miksi ne pitäisi nyt uusiokäyttää?

Ylläri ylläri. Stressaa. Ihan sikana.

Ok, on ehkä aihettakin. Koulussa menee kovaa, koekausi on käynnissä. Koulussa on toistaseks kivaa, mutta en millään jaksais kiskoa itteäni aamulla hereille. Jotenkin on ihan tuhovaikee nousta, kun tietää ulkona olevan vielä pimeää. Mälsättää. Ja sitten stressaa, kun ei saa itseään ajoissa ovesta ulos, vaan jää sänkyyn makaamaan. Miksi en jaksa?

Pojan nuorisopsykiatrinen aika on ens viikolla. Stressaa sekin. Ihan hitosti. Siis, poika veti parit raivarit koulussa ja nyt sitten mennään nuorisopsykiatriselle selvittämään onko pojassa mahdollisesti jotain vikaa. Mun mielestä vika on koulussa. Poikaa kiusataan ja kun poika reagoi, saa hän häirikön leiman otsaansa. Toki, poika reagoi aika herkästi, mutta kiusaamiseen ei ole vieläkään puututtu, vaikka näitä raivareita on tullut jo kuukauden.

Likan lähete silmälääkärille on vaiheessa. Lähete on kyllä sairaalassa, mutta jono on kuulemma joitain kuukausia, joten saapa nähdä milloin moinen lienee. Tytöllä on siis näkö huonontunut niin paljon, että terveyskeskuslääkärin mukaan olisi hyvä saada asiasta asiantuntijan lausunto. Eikä lisää mun stressiä, ei!

Raha-asiat stressaa. Ukolla on vielä toistaiseksi töitä, mutta talvi on jo ovella. Ukko kyllä riemuitsi tänä aamuna, kun oli pakkasta. Ukko on siis tehnyt maanrakennushommia koko kesän ja työt loppuvat varmaan parin viikon sisällä, kun pakastuu niin paljon, ettei pihahommia enää voi tehdä. Ukko on riemuissaan, koska hän haluaisi pitää jo lomaa. Ottaa aivoon, kun viime työttömyysjaksolla Ukko oli kuin perseelle ammuttu karhu, koko ajan kiukkuinen ja levoton ja nyt hän haluaisi olla taas sellainen. Jos Ukko ei ole töissä, toimeentulo tippuu taas. Tai no, ehkä ne ylimääräset menotkin sitten jää. Vituttaa, kun toinen ei voi ottaa kotoa mukaansa ruokaa ja kahvia, vaan aina pitää käydä syömässä jossain kuppilassa ja kahvilla huoltoasemalla. Tärkeämpää käyttöähän niille rahoille ei olisi?

Koira stressaa. Se stressaa kuitenkin kaikista vähiten. Ei melkein yhtään. Toki, sitä edelleen pitäisi kouluttaa, mutta toisaalta, miksi? Se on jo nyt perustottelevainen, ts. istuu käskystä, menee maate, antaa tassua ja tulee luokse. Koira pitäisi rokotuttaa. Ei sillä, että se pääsisi toisten koirien kanssa tekemisiin. Ei pääse, koska ei siedä muita koiria. Sairaudet tarttuvat kuitenkin myös muita teitä. Koira pitäisi madottaa. Todellakin, koska se syö raakaa, voi sillä olla tuplasti enemmän matoja kuin kuivamuonakoirilla. En tiedä mihin tämä perustuu, saatan tietysti olla väärässäkin. Matokuurin ajattelin silti ostaa heti, kun lämpötila pysyy pakkasen puolella.

Kivoja juttuja on harvassa. Koulussa on kivaa, siellä on edelleen mukava porukka ja hauskaa seuraa. Siinä kai ne.